Äidin­kie­li on ihmi­sen iden­ti­tee­tin kivi­jal­ka. Se on sydä­men, tun­tei­den ja ajat­te­lun kie­li, se vah­vis­taa oman kult­tuu­rin tun­te­mus­ta ja sitei­tä omaan kie­liyh­tei­söön. Äidin­kie­li on se kie­li, joka opi­taan ensin ja johon samais­tu­taan. Kak­si­kie­li­sel­lä on itsel­lään oikeus mää­ri­tel­lä äidin­kie­len­sä, ja nii­tä voi olla yksi tai useam­pia.

On tär­ke­ää, että lap­si oppii äidin­kie­len­sä riit­tä­vän hyvin, sil­lä äidin­kie­li on perus­ta lap­sen ajat­te­lul­le ja tun­ne-elä­män tasa­pai­noi­sel­le kehi­tyk­sel­le. Äidin­kie­len kaut­ta lap­si tie­dos­taa oman minuu­ten­sa ja liit­tyy kiel­tä puhu­vaan yhtei­söön. Äidin­kie­li on myös tär­keä väli­ne sekä uusien kiel­ten että kai­ken muun­kin tie­don oppi­mi­seen ja omak­su­mi­seen.

Äidin­kie­li opi­taan koto­na, joten van­hem­mat ovat avai­na­se­mas­sa pie­nen lap­sen kie­len kehi­tyk­sen tuke­mi­ses­sa. Van­hem­man ja lap­sen välil­lä on taval­li­ses­ti voi­ma­kas kiin­ty­mys­suh­de, jota voi­daan pitää kie­len kehi­tyk­sen poh­ja­na. Pie­ni lap­si halu­aa samais­tua van­hem­piin­sa, jol­loin näil­lä on luon­te­va mah­dol­li­suus ava­ta lap­sen­sa kie­lel­lis­tä maa­il­maa.

 

Vink­ke­jä lap­sen kie­lel­li­sen kehi­tyk­sen tuke­mi­seen:

Lap­sel­le kan­nat­taa jo vau­vai­käi­ses­tä puhua pal­jon. Alus­ta alkaen kan­nat­taa lisäk­si ”kes­kus­tel­la”, sil­lä näin lap­si oppii tär­kei­tä vuo­ro­vai­ku­tuk­sen perus­sään­tö­jä jo alle 1-vuo­ti­aa­na (esim. puhun-kuun­te­len -vaih­te­lu).

Kun puhut lap­sel­le­si, var­mis­ta, että tämä kuun­te­lee. Las­keu­du lap­sen tasol­le, ota kat­se­kon­tak­ti ja anna lap­sel­le­kin mah­dol­li­suus puhua. Käy­tä lyhyi­tä ja yksin­ker­tai­sia lausei­ta ja tois­ta sanot­ta­va­si tar­vit­taes­sa. Lap­sen kas­vaes­sa tark­kai­le lap­sen kie­len kehi­tyk­sen tasoa ja pyri vas­taa­maan lap­sen tasoi­ses­ti, jot­ta vies­ti­si meni­si peril­le.

”Sanoi­ta” omaa toi­min­taa­si ja lap­sen toi­min­taa. Arjen toi­min­nois­ta puhu­mi­nen kar­tut­taa lap­sen sanas­toa. Lap­sen kie­len kehit­tyes­sä käy­tä yhä moni­puo­li­sem­min eri­lai­sia käsit­tei­tä, kuten väre­jä, suun­tia (ylhääl­lä, alhaal­la, vasem­mal­la, oikeal­la) ja aikaa.

 

Ker­ro esil­lä ole­vas­ta asias­ta enem­män kuin sen nimi. ”Se on pal­lo. Se on kel­tai­nen ja sen voi heit­tää kau­as.” ”Tämä on kis­sa. Kis­sat juo­vat mai­toa, pitä­vät kalas­ta ja ovat ket­te­riä eläi­miä.” Myös tun­ne­ti­lo­ja kan­nat­taa nime­tä ja selit­tää: ”Poi­ka itkee, hän on ehkä surul­li­nen tai häneen on sat­tu­nut.” Lap­si ei ymmär­rä kaik­kia aikui­sen käyt­tä­miä sano­ja, mut­ta ilman laa­jen­ta­mis­ta sana­va­ras­to ei kehi­ty. Laa­jen­ta­mi­nen kehit­tää tehok­kaas­ti puheen ymmär­tä­mis­tä.

Tari­noi lap­sel­le­si ja anna lap­sen tari­noi­da. Kyse­le, mitä lap­sen pii­rus­tuk­sis­sa tapah­tuu ja kir­jaa lap­sen ker­to­muk­set ylös. Näi­den lap­sen omien tari­noi­den luke­mi­nen aut­taa las­ta kehit­tä­mään omaa puhet­taan ja ker­ron­ta­ta­paan­sa.

Lue lap­sel­le­si pal­jon satu­ja ja muu­ta kir­jal­li­suut­ta mikä­li mah­dol­lis­ta ja kes­kus­te­le luke­mas­ta­si hänen kans­saan. Anna lap­sen itse ker­toa tari­na kuvis­ta omin sanoin.

Lorut ja rii­mit­te­lyt tuke­vat kie­len oppi­mis­ta, nii­den avul­la lap­sen huo­mio kään­tyy sanan var­si­nai­ses­ta mer­ki­tyk­ses­tä myös sanan raken­tee­seen, mikä on edel­ly­tys luke­maan oppi­mi­sel­le.

Anna lap­sel­le sanal­li­sia toi­min­taoh­jei­ta ja auta las­ta nou­dat­ta­maan nii­tä.

Muis­ta, että kie­len­käyt­töön ei tar­vit­se suh­tau­tua ryp­py­ot­sai­ses­ti ja suo­ri­tus­kes­kei­ses­ti. Kai­ken­lai­nen arjen aska­roin­ti, kuten vaik­ka­pa ruu­an­lait­to tai lau­ta­pe­lien pelaa­mi­nen ja lap­sen kans­sa peu­haa­mi­nen on myös kiel­tä kehit­tä­vää!

 

Lisää voit lukea Aivo­lii­ton sivuil­ta.